Tietoturva-arjen kysymyksiä ja vastauksia kirjan perusteella

Ohje: Lue alla oleva johdanto ja valitse nimikoimaton tehtävä sen alla olevasta luettelosta. Nimikoi se eli kirjoita nimesi sen alkuun numeron jälkeen ja nimen jälkeen toteutuskerran tunnus muodossa (201*-x), missä x=s tai k. Tämän voit tehdä jo ennen kuin edes saat kirjaa haltuusi. Laadi noin 150 sanan mittainen vastaus määräaikaasi mennessä tehtävän alle. Jos käytät myös jotain muuta kuin omaa ja kirjan tietämystä, merkitse lähdeviite.

Eli Pariser: The Filter Bubble: What the Internet is Hiding from You

Kirja liittyy tietoturvallisuuteen eri suunnalta kuin useimmat kurssilla käsitellyt kirjat. Päähuoli on jo otsikon mukaan tiedon löydettävyys, joka peruskurssin käsitekartan mukaan on tietoturvan reuna-alueita. Tämän kirjan kahdeksassa melko erikoisesti nimetyssä luvussa se on keskiössä. Lukujen nimet on merkitty listaan ja tehtävänä on etsiä ja tiivistää valitun luvun keskeinen viesti.

Kirjaan liittyvä verkkosivu on www.thefilterbubble.com ja kirjan perusteella on laadittu myös WikiPedia-sivu.

1. The Race for Relevance

Teppo Kirjavainen, 2014-s

Pariser kertoo, kuinka ihmiset 1990-luvun alussa huomasivat jatkuvasti kasvavan informaation määrän ja vaikeuden erottaa siitä itselle relevantti tieto. Ratkaisu tähän ongelmaan olisi kehittää ohjelmistollinen agentti, joka kävisi läpi kaiken informaation maailmassa ja suodattaisi jokaiselle ihmiselle oman version siitä, "Daily Me" sanomalehden. Jotkut huomasivat vaaran, että agentin lojaalisuus ei välttämättä ole pelkästään loppukäyttäjälle vaan mahdollisesti muille, joiden intressit eivät aina ole loppukäyttäjän kannalta parhaat mahdolliset. Näin Internet "piilottaa" sinulta informaatiota kirjan nimen mukaisesti.

Luku seuraa kuinka Amazon oivalsi tarjota kirjan ostajille niitä kirjoja, joita he haluavat. Kuinka Google rakensi hakukoneen, joka pystyi palauttamaan juuri ne sivut, joita tietty käyttäjä tarvitsee käyttämällä hyväksi toisten Internet-sivujen linkkejä. Kuinka Facebook käytti hyväkseen reaalimaailman sosiaaliverkostoa saadakseen ihmisistä valtavan määrän tietoa. Syntyi myös yrityksiä, jotka keräävät ja myyvät ihmisistä valtavia määriä tietoa. Tavalliset ihmiset eivät yleisesti ottaen tiedosta näiden yrityksien olemassaoloa ja luultavasti ovat tietämättömiä, kuinka paljon heidän henkilökohtaista dataansa on myytävänä.

2. The User Is the Content

Mireilla Heikkinen, 2014-s

Luvussa tuodaan esille filter bubble -ilmiön vaikutusta uutisliiketoimintaan sekä journalismin maailmaan. Se miten uutisliiketoiminta oli muinoin rakennettu on muuttunut radikaalisti siten, että julkaisijat mukaan lukien mainostajat eivät maksakaan enää julkisuuden saamisesta tietyn lehden kautta vaan heidän tulee pystyä kohdentamaan julkaisujaan oikealle kohderyhmälle verkossa. On siirrytty ihmisvaltaisesta maailmasta konevaltaiseen maailmaan. Valta hallita uutismassaa on siirtynyt ns. "koodaajien" käsiin.

Heinäkuussa 2010, Google julkaisi personalisoidut uutisvirrat, joilla tarkkaillaan käyttäjän kiinnostuksen kohteita, muistetaan mitä sivuja käyttäjä on selaillut, ja sen perusteella osataan suositella käyttäjälle häntä kiinnostavia uutisia. Tästä filter bubble -ilmiö on saanut alkunsa.

Ilmiö ei ainoastaan vain muuta meidän uutisnäkemyksiämme, vaan se muuttaa myös taloudellisia tekijöitä, kuten mitä uutisia tuotetaan. Sosiaalinen media sekä tietyt verkostot ovat siirtymässä liian personalisoituun ja suodatettuun sisältöön, joka johtaa pahimmillaan tilanteeseen, että loppuen lopuksi pyöritään pienen kuplan intressien sisällä. Kaikista personalisoiduimmat suodattimet eivät sisällä minkäänlaisia priorisointisääntöjä uutisiin liittyen, ainoa joka ratkaisee on katseluiden määrä uutista kohti. Filter bubble -ilmiö ei ainoastaan vaikuta siihen kuinka käymme uutisia läpi vaan myös siihen, kuinka ajattelemme.

3. The Adderall Society

Risto Kuitunen, 2015-k

Kirjan mukaan keksinnöt yleensä syntyvät, kun ihminen etsii jotain ja löytääkin jotain aivan muuta. Näitä onnekkaita sattumia tapahtuu jos tietolähde, josta tutkija etsii tietoa, on tarpeeksi sekalainen. Kirjassa verrataan internetin alkuaikoina sieltä tiedon etsimistä tutkimusmatkailuun. Ennen tehokkaita suodatinalgoritmejä tai hakutulosten järjestämistä suosituimpien klikkausten mukaan, kaikki hakutulokset olivat sekaisin ja hakija joutui itse käymään tuloksia läpi lähes satunnaisesti. Silloin saattoi löytää myös jotain muuta mielenkiintoista tai asiaan liittyvää, jota ei olisi osannut edes etsiä. Nykyään suodattimet poistavat tätä satunnaisuutta ja siten vähentävät onnekkaiden sattumien määrää ja pakottaa tietämään tarkalleen mitä etsiä.

Kappaleen otsikon nimessäkin mainittu Adderall on lääke, joka parantaa keskittymiskykyä. Se on kehitetty keskittymishäiriöiden hoitoon, mutta esimerkiksi opiskelijat käyttävät sitä pystyäkseen lukemaan keskittyneesti useita tunteja yhtäjaksoisesti. Haittavaikutuksena on kuitenkin putkinäköisyys, eli lääkkeen vaikutuksen alaisena pystyy keskittymään vain yhteen asiaan, joka taas heikentää luovuutta. Hakukoneiden suodattimet kaventavat samalla tavalla hakutulokset pieneen lokeroon eikä tiedon hakija saa tuloksia, jotka liittyvät aiheeseen laajakatseisemmin ajateltuna. Kun ihmiset tottuvat tälläiseen tiedonhakuun, kirjan mukaan syntyy Adderall Society, jossa ihmiset eivät osaa ajatella asioita laajasti vaan keskittyvät liikaa yksityiskohtiin.

4. The You Loop

Tuomo Hentilä 2015-k

Kappale käsittelee verkossa tehtyjen valintojen ja klikkausten vaikutuksesta siihen, mitä meille ehdotetaan tai mainostetaan jatkossa ja miten erilaiset algoritmit vaikuttavat tuloksiin.

Aluksi esitetään vastaväitteitä siihen, että ihmisellä olisi ainoastaan yksi identiteetti, kuten esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg väittää, mikä taas johtaa siihen, että yksittäisten ihmisten mielipiteet voivat vaikuttaa koko internetin kehitykseen.

Internetin alkuaikoina siellä oli mahdollista esiintyä lähes täysin anonyyminä, kun taas nykyään lähes kaikki toimenpiteet profiloidaan tarkasti. Kappaleen pääsanomana onkin, voiko jokin algoritmi todella päättää sen mitä me olemme ja onko sillä oikeus vaikuttaa meidän tekemisiimme jatkossa. Useissa tapauksissa koodi ei pysty ymmärtämään inhimillisyyttä, mikä saattaa vääristää totuutta, mutta joissakin inhimillisyyden ymmärtämättömyys voikin antaa parempia tuloksia.

Kappaleessa käsitellään myös paljon sitä, kuinka suuresti ihminen eroaa vielä toistaiseksi kehiteltyjen algoritmien saamasta käsityksestä, mutta sekin todetaan, että mainostulojen pyörittämän koneiston ei olekaan tarkoitus toimia täydellisesti, vaan pääasioita ovat mm. ihmisten ostokäyttäytymisen ymmärtäminen erilaisina hetkinä. Esimerkkinä You Loop voi pystyä selvittämään verkkokäyttäytymisen avulla ihmisen mielialan ja entisten tietojen perusteella arvioimaan, jos ihminen vaikkapa suorittaa erityisen paljon ostoksia stressaantuneena, jonka seurauksena kohdistaa mainontaa normaalia enemmän.

5. The Public Is Irrelevant

Ville Korhonen 2015-k

Kirjan luku ”The public is irrelevant” käsittelee kuinka valtiolliset toimijat voivat hyödyntää Internettiä, personointia ja henkilöitä koskevaa dataa.

Googlen kaltaiset yritykset ovat nykyään merkittävässä asemassa, sillä suurin osa verkossa liikkuvasta tiedosta tulee ihmisten käyttöön hyvin pieneltä määrältä nettisivuja ja ne keräävät lisäksi massiivisia määriä dataa tietokantoihinsa. Onkin mahdollista, jokin valtiollinen toimija voi halutessaan ottaa tietokannat haltuunsa ja käyttää niitä kansalaisiaan vastaan tai sitten käyttää esimerkiksi Googlea propagandan levittämiseen, jolloin se saa erittäin suuren näkyvyyden. Myös pilvipalvelut saavat osansa kritiikistä, sillä ne eivät ole kirjoittajan mukaan millään tasolla turvallisia, koska esimerkiksi FBI:n on hyvin helppo päästä halutessaan käsiksi pilvipalvelujen säilömään tietoon.

Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa on käytetty ihmisistä kerättyä tietoa hyödyksi jo useiden vuosien ajan. Tietojen perusteella sekä republikaanit että demokraatit valitsivat kenen ovella he käyvät, kenelle he soittavat ja kenelle he lähettävät postia. Vaalimainonta on kuitenkin aikaansa jäljessä, joten tulevaisuudessa filter bubblea tullaan varmasti käyttämään enemmän hyödyksi, jolloin äänestäjät saavat nähdäkseen personoituja mainoksia ja mediaa.

6. Hello, World!

Henrik Nyman, 2014-s

Kirjassa kerrotaan siitä, miten ohjelmointi saa ihmisillä aikaan jumalana olemisen tunteen, ja juuri tämä vetää ihmisiä ohjelmoinnin puoleen. Tyhjästä voi luoda uusia maailmoja, joiden luonnonlait ja säännöt voi tehdä itse. Pariser nostaa kirjassa esille lukuisia henkilöitä, jotka ovat kehittäneet nykyisin tunnettuja ohjelmistoja tai palveluita ja pohtii, miten kyseiset henkilöt ovat päätyneet tekemään niitä.

Pariser kertoo myös omista kokemuksistaan, miten hän päätyi ohjelmoinnin pariin, koska häntä on koko ikänsä kiinnostanut systemaattisuus, ja maailma, joka perustuu täysin sääntöihin. Oikeassa maailmassa lakeja ja sääntöjä pystyy rikkomaan, koska ne perustuvat vain yleiseen sopimukseen siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ohjelman maailmassa sääntöjen rikkomisen voi tehdä mahdottomaksi.

Pariser mainitsee myös, että ohjelmoimaan päätyvät ovat usein olleet niitä, jotka eivät ole ainakaan omasta mielestä saaneet yhteiskunnan hyväksyntää ja ovat vaarassa syrjäytyä. Toisaalta, myös ohjelmointi voi johtaa yksinäisyyteen, kun ohjelmoija unohtuu itseluomaansa maailmaan.

Kirjan mukaan ohjelmoijat ovat niitä henkilöitä, joiden käsissä on tulevaisuuden muovaaminen. On heidän ratkaisunsa, tekevätkö he sen kehittämällä uusia, mullistavia ohjelmistoja ja työkaluja vielä mullistavampien tekemiseen, vai pieruappseja mobiililaitteelle.

7. What You Want, Whether You Want It or Not

Suvi Lehtinen, 2015-k

Tämä kirjan luku kertoo siitä, kuinka (erityisesti virtuaalinen) maailma yhä enenevässä määrin mukautuu käyttäjiensä mukaan. Informaatiojalanjälkemme määrittää jo nyt esimerkiksi meille kohdennettua mainontaa, mutta tulevaisuudessa personointi saattaa ulottua myös sivujen ulkoasuun, jota saatetaan muokata jopa mielialojen mukaan. Kohdennettu ja personoitu mainonta tuottaa parempia tuloksia ja saattaa saada meidät haluamaan jotain mitä emme edes tienneet haluavamme. OkCupid? -nettisivustolla toisilleen sopivia ihmisiä haetaan valtavien kysymyssettien kautta edistyneillä algoritmeilla. Kääntöpuolena tässä on se, että tuolla tietomäärällä koneet tietävät meistä pian enemmän kuin me itse, mikä voi olla mainonnassa kultaa kalliimpaa. Varsinkaan kun mainonta ei ole enää jotain mikä tapahtuu television mainoskatkoilla vaan ajatuksiimme vaikutetaan piilomainonnalla tv-ohjelmissa, lauluissa, kirjoissa ja peleissä. Vietämme yhä enemmän aikaa virtuaalimaailmassa, joka personoituu enemmän ja enemmän vaikuttaakseen juuri meihin. Kaikilla ei välttämättä riitä kantti vastustaa näitä piilotajuntaan kohdistuvia hyökkäyksiä.

8. Escape from the City of Ghettos

Heikki Hurri, 2015-s

Kirjan luvussa kerrotaan globaaliksi muuttuvasta internetistä. Globaali muutos johtuu miljoonista jopa miljardeista uusista käyttäjistä Intiassa, Braziliassa ja Afrikassa. Kuitenkin muutama suuri amerikkalainen yritys kontrolloi sitä, miten ihmiset työskentelevät, pelaavat, kommunikoivat ja ymmärtävät maailmaa. Arkkitehti Christopher Alexander kuviteli kaksi kaupungin mallia: heterogeeninen kaupunki ja ghetto-kaupunki "city of ghettos". Heterogeenisessä kaupungissa ihmiset sekoittuvat toisiinsa elämäntyylistä ja taustasta riippumatta. Ghetto-kaupungissa ihmiset ryhmittäytyvät tiukasti kategorioiden mukaan. Tällaisessa kaupungissa jotkin ihmiset jäävät kiinni alakulttuuriin, joka ei oikeastaan edusta sitä, mitä he kokevat olevansa. Toisaalta heterogeeninen kaupunki on jokaisella puolella samalla tapaa erilainen.

Kahden kaupunkimallin yhdistäminen alakulttuurien mosaiikiksi on ratkaisu, joka nojaa siihen, että ihminen saa tukea ominaispiirteisiinsä ympäröiviltä ihmisiltä ja arvoilta. Toinen olettamus on se, että on nähtävä paljon erilaista elämistä määrittääkseen oma tapansa elää. Tällaista ajattelutapaa tulisi pyrkiä siirtämään Internetissä toimivien palvelujen sunnitteluun. Yksilöiden käytöksen muuttaminen tästä kuplasta pois on yksi avaintekijä, mutta sen ohella tarvitaan myös muutosta yritysten toiminnassa. Yritysten järjestelmien luojat voivat tehdä filttereitä, jotka tarjoavat syötteitä käyttäjille heidän omien "kuplien" ulkopuolelta. Yritysten toiminnan lisäksi myös valtiot ja kansalaiset voivat vaikuttaa tämän kuplan purkautumiseen positiivisesti.

SivuTiedotLaajennettu edit

Vaativuus Perus
Valmius Kehitteillä
Tyyppi Ydin
Luokitus Yksilöt
Mitä Saatavuus
Miltä Useita
Missä Organisaatio
Kuka Tite-maallikko
Milloin Päivittäin
Miksi Hyvä tapa
Print version |  PDF  | History: r15 < r14 < r13 < r12 | 
Topic revision: r15 - 17 Jun 2016 - 09:54:39 - JukkaKoskinen
 

TUTWiki

Copyright © by the contributing authors. All material on this collaboration platform is the property of the contributing authors.
Ideas, requests, problems regarding TUTWiki? Send feedback