Marko Hakkarainen

Biometriset tunnisteet nykypäivänä

Johdanto

Biometriset tunnisteet, kuten sormenjäljet, verkkokalvokuvat tai sormen verisuonikuvat, ovat nykypäivänä kehittyvä ja aktiivisesti käytössä oleva tunnistautumismuoto. Kuinka biometristen tunnisteiden haasteita ja rajoituksia on taklattu nykypäivään mennessä ja miten tekniikka on arkipäiväistynyt osaksi normaalia elämäämme. Biometrisiin tunnisteisiin liittyy yhä kuitenkin paljon haasteita ja jopa rajoituksia johtuen niiden luonteesta. Myös lait ja asetukset aiheuttavat biometriseen tunnistamiseen omat rajoituksensa ja tunnisteissa on myös omia vain biometrisiin tunnisteisiin liittyviä ongelmia.

Erilaiset biometriset tunnisteet

Maalikolta kysyttäessä mitä biometriset tunnisteet ovat, keskimäärin vastaukseksi saanee että sormenjäljet ja silmän verkkokalvokuvat ovat biometrisiä tunnisteita. Nämä ovatkin yleisimpiä biometrisiä tunnisteita mitä viihdeteollisuudessa käytetään, mutta moni kuitenkin unohtaa aivan täysin esimerkiksi nykyisissä biopasseissa olevat kasvokuvat[1] myös pois laskuista. Eikä tässä vielä kaikki, sillä tunnisteina käytetään myös yhdessä edellä mainittujen kanssa niin sormien kuin silmänpohjien verisuonista muodostettuja kuvia täydentämään aiempaa tunnistetietoa.

Tunnistustapoja on myös paljon muita jotka ovat pääasiallisesti kuitenkin kehityksessä, mutta ovat kuitenkin merkittäviä alan kannalta. Verisuoniin pohjautuvia menetelmiä [2] kehitetään myös käsiin/käsivarsiin jo olemassa olevien sormien ja silmänpohjan verisuonten tunnistamisen lisäksi. Kehittyvänä osalana on myös ihmisen käsialan tunnistus niin että sen perusteella voidaan tunnistaa ihmisiä. Vastaavasti on olemassa myös tekniikkoja, joilla pystytään tunnistamaan ihminen siitä kuinka hän käyttää tietokoneen näppäimistöä kirjoittaessaan tekstiä. Vastaaviä menetelmiä on myös ihmisen puheäänen tunnistukselle, jolloin puhumalla tietty lause tai tekstinpätkä voidaan puheentunnista käyttäen luoda siitä biometrinen tunniste[3]. Myös jokaisen ihmisen DNA lukeutuu biometristen tunnisteiden joukkoon, mutta sen käyttö on nykypäivänä yhä hankalaa, hidasta ja kallista. [4]

Biometriset tunnisteet käytössä nykypäivänä

Biometristen tunnisteiden käyttö on nykypäivänä yleistynyt huimasti ja todella moni ihminen on tekemisissä niiden kanssa lähes arkisesti. Suurimpana kansallisena tekijänä voitaneen pitää kansainvälisesti käyttöön otettua tekniikkaa, jossa passiin tallennetaan sen haltijan valokuva sähköisessä muodossa, sekä osassa maita myös passin haltijan sormenjälkiä. Suomessa biotunnisteita sisältävät passit on otettu käyttöön vuonna 2006 ja vuodesta 2009 alkaen niihin on tallennettu myös passin haltijan sormenjäljet kasvokuvan lisäksi.[5]

Passien jälkeen ehkä yleisimpänä biometrisenä tunnisteena voi tavata muun muassa kannettavien tietokoneiden sormenjälkilukijat. Sormenjälkilukijoiden avulla yleensä voidaan vaivatta ja nopeasti kirjautua esimerkiksi käyttöjärjestelmään sisään ja/tai syöttää salasanoja eri applikaatioihin. Sormenjälkilukijoiden yleistymiseen esimerkiksi yritysmaailmassa on edesauttanut laitteiden halpa hinta verrattuna niiden tarjoamiin käyttömahdollisuuksiin ja suhteellisen korkeaan turvallisuuteen nähden.

Harvinaisempina, mutta kuitenkin käytössä olevina menetelminä käytetään myös silmän verkkokalvoon tai iirikseen pohjautuvia tunnistusmenetelmiä korkeaa turvallisuutta vaativissa kohteissa. Silmästä analysoitavien biometristen tunnisteiden levittäytymistä kuitenkin haittaa käytettyjen laitteiden korkea hintataso, sekä osaksi kehittyvä teknologia, jonka takia silmään pohjaavat tunnistusmenetelmät eivät ole vielä niin nopeita kuin esimerkiksi sormenjälkiin pohjautuvat tekniikat, vaikka silmästä saatava tunniste on kuitenkin vahvempi ja hankalammin kierrettävissä.

Biometristen tunnisteiden ongelmakohtia

Biometristen tunnisteiden kanssa toimiessa lait ja asetukset asettavat tiukkoja rajoituksia tallennettaville tunnisteille ja niiden käsittelylle, joka voi hankaloittaa niiden käyttöä. Biometristen tunnisteiden kanssa on myös se ongelma että niiden vaihtaminen uusiin on huomattavan vaikeaa, yleensä jopa mahdotonta ja siitä muodostuu ongelma tunnisteen joutuessa vääriin käsiin. Esimerkiksi sormenjälkeä voidaan pitää suhteellisen vahvana ja yksilöivänä tunnisteena, mutta on osoitettu että sormenjälkien hankkiminen toiselta on ihmiseltä on suhteellisen yksinkertaista ja sellaisen avulla sormenjälkilukijan huijaaminen on lukijasta riippuen melko yksinkertaista.

Tunnistusmenetelmiä voidaan kuitenkin vahventaa huomattavasti, mikäli tunnisteita yhdistellään ja käytetään useampaa menetelmää samanaikaisesti. Esimerkiksi sormenjäljen lisäksi sormen verisuonten skannaus tarjoaa lähes murtovarman tavan yksilöidä ihmisiä, sillä sormen verisuonten jäljittely on käytännössä mahdotonta. Vastaava tekniikka yhdistettynä silmänpohjan verisuoniin niin ikään tarjoaa huomattavan lisävarmistuksen henkilön identifiointiin ja mikään ei tietenkään estä käyttämästä esimerkiksi toimikorttia tai henkilökohtaista PIN-koodia yhdessä biometrisen tunnisteen kanssa ja itse asiassa tällainen käytäntö on jopa suositeltavaa.[6]

Lähteet:

SivuTiedotLaajennettu edit

Vaativuus Jatko
Valmius Valmisteilla
Tyyppi Ydin
Luokitus Yhteiskunta
Mitä Luottamuksellisuus
Miltä Useita
Missä Organisaatio
Kuka Titu-ammattilainen
Milloin Ennakolta
Miksi Muu
Print version |  PDF  | History: r2 < r1 | 
Topic revision: r2 - 02 Nov 2012 - 01:03:53 - MarkoHakkarainen
 

TUTWiki

Copyright © by the contributing authors. All material on this collaboration platform is the property of the contributing authors.
Ideas, requests, problems regarding TUTWiki? Send feedback