You are here: TUTWiki>Tietoturva/Tutkielmat>Tutkielmat?>VarmuusNauhoille (revision 3)
Jarkko Virtanen

Varmuuskopiointi nauhoille

Johdanto

Nauhat ovat toimineen jo vuosia varmistuksen perustana nopean kirjoittamisen ja halvan hinnan takia suhteessa datamäärään. Nauhojen käytössä on muutamia ongelmia, joihin pyritään vaikuttamaan erilaisilla varmistustekniikoilla. Ensimmäisenä ongelmana voidaan pitää nauhojen kestävyyttä. Nauhat kuluvat ja venyvät helposti, jolloin niillä olevan datan palauttamisesta tulee vaikeaa tai jopa mahdotonta. Nauha voi tuhoutua jo kirjoituksen yhteydessä tai huolimattoman käsittelyn seurauksena. Säilytyksessä pitää pyrkiä ottamaan huomioon nauhoille sopivat olosuhteet nauhojen säilymisen takia. Säilytys ei ole halpaa, joten parasta olisi, jos säilytystarve pystytään minimoimaan mahdollisimman tehokkaasti. Toisena ongelmana on lukeminen, data kirjoitetaan nauhoille samalla tavalla, mitä se on jo esimerkiksi kiintolevyillä. Data saattaa olla voimakkaasti pirstaloitunutta, jolloin palautettavan datan osia voi olla sekaisin nauhan alussa, keskellä ja lopussa. Lukiessa esimerkiksi 600 tb nauhaa edestakaisin, aikaa menee varmasti ja nauha kuluu. Varmistukset tehdään yleensä tasaisin väliajoin, kuten joka yö. Olemassa on myös tekniikoita, jotka aloittavat varmistuksen havaitessaan datan muuttuneen tarpeeksi edellisestä varmistuskerrasta. Nauhoille varmistuksessa on pääsääntöisesti käytössä kolme erilaista tekniikkaa. Perustekniikkana on täysivarmistus, missä varmuuskopioitava data kopioidaan täydellisesti nauhalle. Muutkin tekniikat vaativat täydenvarmistuksen tasaisin väliajoin, jotta voidaan palauttaa jotain konkreettista. Muista tekniikoista yleisimmin käytössä on inkrementaalinen varmistus, missä varmistetaan uudet tiedostot nauhalle. Kolmantena on differentiaalinen varmistus, mikä toimii inkrementaalisen tavoin, mutta varmistaa myös muuttuneet tiedostot nauhalle.[1]

Täysivarmistus

Täydessä varmistuksessa kaikki varmistettava varmistetaan kerralla nauhalle, eikä tarvitse miettiä mitään muuta. Etuina täydessä varmistuksessa on tietenkin vaadittavan varmistustekniikan yksinkertaisuus. Voidaan laittaa säännöllisin väliajoin nauha koneeseen ja ottaa pois ja viedä varastoon. Palauttaessa vain haetaan nauha ja voidaan helposti palauttaa kaikki nauhalle tallennettu tieto. Ei tarvita insinööriä hoitamaan varmistusta tai palautusta. Yleensä pitkällä tähtäimellä varmistettavaan dataan nähden tulee hyvin vähän muutoksia, mistä seuraa saman datan turha varmentaminen moneen otteeseen. Tarvitaan paljon kalliita nauhoja ja niille tarvitaan säilytys tilaa. Nauhojen tarve riippuu tietenkin valitusta varmistustiheydestä ja säilytyskestosta. Tekniikkana toimii hyvin paikoissa, missä tarvitaan varmistusta mutta varmistustarve on pienille datamäärille. Täysivarmistus toimii pohjana kaikille muillekin varmistustavoille, koska aina varmistaessa tarvitaan täydellinen kopio, mihin sitten voidaan sisällyttää muutokset. Täydellisesti varmistetun nauhan tuhoutuminen on aina kohtalokasta, koska silloin ei nauhalta voida enää palauttaa tietoja.

Inkrementaalinen

Käytetyin nauhavarmistuksen tapa, missä luodaan ensin täysvarmistus ja sen jälkeen jatketaan varmistusta varmistamalla vain edellisestä varmistuksesta muuttuneet tiedostot. Teoreettisesti optimaalisessa tilanteessa, missä nauhat kestäisivät ja palautuksen tarve olisi epätodennäköistä, voitaisiin inkrementaalisella minimoida nauhojen tarve. Varmistamiseen riittäisi vain edellisen varmistuskerran jälkeen tulleiden muutosten tallentaminen. Todellisuudessa ongelmallinen tapa palautettaessa tietoja joltain nauhalta, koska tarvitsee työläästi lukea kaikki edelliset nauhat ensin sisään, jotta voidaan päätellä uusin tieto. Jonkun nauhan vioittuessa tullaan todennäköisesti menettämään haluttuja tietoja, koska ei voida enää mennä sitä pidemmälle, vaikka varmistusnauhoja vielä olisikin. Sopiva varmistustapa täysvarmistusten väliseen aikaan, mihin kaivataan varmistusta, mutta pidempiaikainen säilömistarve on vain täysvarmistuksen nauhoille.

Differentiaalinen varmistus

Differentiaalinen varmistus toimii inkrementaalisen tavoin, mutta siinä tallennetaan aina kaikki muutokset edellisestä täysvarmistuksesta lähtien. Nyt suurin pullonkaula on täysvarmistusnauha, koska sen rikkoutumisen jälkeen ei pystytä palauttamaan yhtään sen perään tehtyä differentiaalista nauhaa. Osittaisvarmistuksia voidaan kuitenkin tehdä inkrementaalista enemmän palauttaessa pienemmän nauhojen sisään lukemisen takia. Todennäköisyys menettää varmistettuja tietoja yhden nauhan rikkoutuessa myös pienenee, koska ollaan riippuvaisia vain kahdesta eri nauhasta. Differentiaalinen nauhavarmistus tarvitsee inkrementaalista enemmän nauhoja ja siten säilytystilaa, mutta sitä voidaan käyttää pidempiaikaiseen säilytykseen.

Lähteet

[1] Näin varmistat oikein. [viitattu 3.11.2011]

Saatavissa: http://www.tietokone.fi/lehti/tietokone_4_1996/varmistus_ja_arkistointivalineet_varmista_oikein_7086.

SivuTiedotLaajennettu edit

Vaativuus Jatko
Valmius Valmisteilla
Tyyppi Ydin
Luokitus Uhkat
Mitä Luottamuksellisuus
Miltä Ihmisetön uhka
Missä Organisaatio
Kuka Titu-ammattilainen
Milloin Ennakolta
Miksi Hyvä tapa
Print version |  PDF  | History: r5 | r4 < r3 < r2 < r1 | 
Topic revision: r3 - 03 Nov 2011 - 18:58:52 - JarkkoVirtanen?
 

TUTWiki

Copyright © by the contributing authors. All material on this collaboration platform is the property of the contributing authors.
Ideas, requests, problems regarding TUTWiki? Send feedback